Jotain me emme ole ymmärtäneet

Saimme Yleltä (13.5.) lukea, kuinka Sergio ja Eeva remontoivat kotiaan energiatehokkaaksi yli 100 000 eurolla Italian valtion piikkiin. Kyseessä on Italian tapa käyttää EU:n koronaelpymisrahat. Fuengirolassa, Espanjan Aurinkorannikolla löysin pesulan seinästä lapun, jossa kerrottiin, kuinka kyseinen pesula sai EU-rahoitusta sodan takia nousseisiin sähkökustannuksiin.  

Euroopan Unionin elpymisrahasto on suuruudeltaan noin 750 miljardia, josta karkeasti puolet on tukia valtioille ja puolet lainaa. Elpymisrahastoa rakentaessa media ja rahaston puolustajat Suomessakin perustelivat rahaston tarvetta, koska ”Italian asia on meidän asiamme.” Yhteisessä unionissa näin on, mutta onko meidän osamme maksaa italialaisten energiakorjauksia silloinkin, kun rahamme eivät tunnu riittävän omien kotiemme remontteihin.  

Koronaelpymisrahojen lisäksi on muualla EU-rahoitusta osattu hyödyntää: Ruotsissa on raideliikenne sähköistetty, Espanjassa rahoilla on rakennettu kymmenittäin tyhjillään olevia kerrostaloja ja Italiassa virastorakennuksia, Via Baltica, nelikaistainen moottoritie Baltian halki ei renkaiden alla kulu vaikka yhteisillä rahoilla onkin rakennettu.

Väkisinkin nousee esiin kysymys, mitä me suomalaiset emme ole Euroopan Unionista ymmärtäneet?

Suomi liittyi unioniin vuonna 1995 yhtenä sen varakkaimmista maista. Liityimme ajatuksella, mitä me voimme antaa muille. Vaikka oma tilanteemme on muuttunut, toimintamallimme ei. Kuuliaisina ja vanhoihin tapoihin urautuneina emme ole halunneet edes sanoa totuutta ääneen. Taloutemme ei ole kasvanut vuosikymmeneen ja niskassamme on valtava velka. Suomalaiset eivät tällä hetkellä pysty rakentamaan eikä remontoimaan!

Valtiovarainministeriön sivuilla selitetään, että Suomi maksaa enemmän kuin saa (koronaelpymisrahaa) koska on keskimääräistä varakkaampi maa.  Olemmeko oikeasti? Vai olisiko aika vaatia jäsenyydeltä enemmän, koska ei meillä nyt niin kamalan hyvin mene.

Suomella on nyt kesäkuun EU-vaalien jälkeen mahdollisuus muuttaa toimintamalliaan EU.ssa, kun äänestämme uusia meppejä ja virkakoneistomme unionissa on eläköitymässä. Urautuminen ei ole hyvä tässäkään asiassa. Tarvitaan uutta realismia.  

Julkaistu mm. Suomenmaassa 17.5.